Tämänkertainen blogimme makustelee lapsuuden muistoja ja sitä, mitä lapsuuden kesistä voisi ottaa oppia nykyiseen elämään. Jos siis kaipaat asiapitoista tekstiä ideakulttuurista tai muutoksesta, palaa blogiin elokuussa. Heinäkuun tekstit ovat kepeää kesäluettavaa, eivät tiukkaa faktaa.
Lapsuuden kesät kulminoituvat auringonpaisteeseen, sateessa onkimiseen sekä isän Fordissa olleeseen tunnelmaan ajaessamme mökiltä takaisin kotiin tukat märkinä ja iho kosteana uinnin jälkeen. Autoradio on päällä, Radio Suomesta tulee pesäpallon tai jalkapallon tuloksia ja laskeva aurinko raidoittaa ohivilahtelevaa metsää.
Isän isällä, papallamme, oli pieni lautamökki Ruotsalaisen rannassa. Vanhempamme pakkasivat katraansa juhannuksen korvilla autoon ja vietimme mökillä useita viikkoja joka kesä. Mikä on lämpimin muistoni tuolta ajalta? Siskojeni kanssa sauna-ja järvikombossa viettämäni aika. Extramukavaa tästä tuli, kun söimme kiuasmakkaraa lauteilla uinnin ohessa ja pappa paistoi lettuja välipalaksi. Suurin stressi koski sitä, olisiko meillä rahaa ostaa soutumatkan päässä olevalta kauppa-autolta jäätelöä. Joskus piti tyytyä Eskimoon, joskus saatiin herkutella Mustafalla. Tuotteiden nimistäkin huomaa jo, että aikaa lapsuudesta on kulunut niin, että osa ajatuksista alkaa olla varsin nostalgisia. Eikös neljänkympin korvilla saa alkaa jo nostalgisoida, varsinkin, kun sekä vanhemmat että pappa ovat jo edesmenneet ja pienen tytön rooliin pääsee enää muistoissa? <3
Mökille saavuttiin yhä kapeammaksi pieneneviä teitä pitkin. Aika nopeasti opimme, että Lahdessa oltiin jo lähellä, Vierumäellä alkoi jo lämmitä ja Rutalahden tielle päästessämme alkoi jo poltella. Pienelle metsäiselle parkkipaikalle mahtui kaksi autoa ja siitä matka jatkui kivikkoista männynneulasten peittämää polkua pitkin mökille. Polkua kuljettiin edestakaisin monesti, kunnes auto oli saatu tyhjäksi kaikista niistä kamppeista, joita olimme mukaan ottaneet.
Ensimmäiseksi tarkastimme aina tuvassa olevan matalan rottinkikorin, jossa uimalelujamme säilytettiin ja papan ensimmäisen tehtävä oli puhaltaa uimarenkaat käyttövalmiiksi. Muistan äidin mutisseen tästä joka kerta paikalle saavuttuamme, “että ehtii sitä myöhemminkin”. Mutta ei, tämä oli meidän ja papan traditio, joka jatkui pitkälle senkin jälkeen, kun emme enää uimarenkaita tarvinneet. Uimarenkaat kuivattiin seinällä olevan Kapen, eli papan kaataman hirvenpään, sarvissa.
Mökkipuuhat
Mökillä aamut alkoivat rauhallisesti aitan oven raosta lokkien ääniä kuunnellen, paksun punaisen täkin alla köllötellen. Pappa oli kalastaja, jonka joka-aamuiseen heräämiseen kuului verkkojen kokeminen kaukana järvenselällä. Oli aika nousta, kun perämoottorin putputus alkoi kuulua läheltä, lokit oppivaisena odottivat omaa osuuttaan saaliista ja kaste kasteli varpaat mennessämme ottamaan pappaa rantaan vastaan. Hauet saaliina olivat tylsiä, koska tämä tiesi pannulla paistettua haukea, ahvenet kalasoppaa ja lahnat ja muikut savukalaa.
Saimme avittaa verkkojen setvimisessä, kalojen perkaamisessa ja suolaamisessa sekä kellariin siirtämisessä. Aamuisen kalankäsittelyn jälkeen maistuivat kylmä kaakao ja paikallisen leipomon leipä, mikä oli erinomaista vaihtelua ruisleipään, mitä kotona aina söimme kiitos isämme addiktion Oululaisen jälkiuunileipään, varsinkin niihin alapuoliin.
Jokainen mökillä vietetty aamu oli täynnä mahdollisuuksia, koko uusi päivä aikaa tehdä kaikkea mielenkiintoista ja kivaa. Vaikka mökkielämään kuului kotitöiden teko jo pienenä, ne olivat luontainen osa mökillä olemista. Kannoimme saunapuita, tyhjensimme huussia, autoimme ruuanlaitossa, tiskasimme. Aamiaistiskit hoidettiin edellisiltana lämmitetyllä saunan padalla otetulla vedellä ja kerran olimme niin tehokkaita, että isosisko tiskasi myös tiskipöydällä sijaansa pitäneen papan hammasharjan, meillä kun oli kiire kallioiden päälle rakennettavan majan tuunaamiseen. Huuhtelin hammasharjan erityisen hyvin emmekä puhuneet tästä ikinä kellekään. Siskon kanssa jaamme salaperäisen hymyn edelleenkin, kun tulee puhetta papan mökillä tiskaamisesta.
Aamut olivat erityisen hyvää aikaa uida, leikkiä metsässä, rakentaa majaa, syöttää sorsia ja auttaa pienissä mökin hoitoa vaativissa tehtävissä. Pappa osti aina etukäteen kasapäin vanhaa leipää, jota saimme linnuille heitellä. Pappa oli aloittanut sorsanpoikien ruokkimisen heti niiden ilmaannuttua, jotta ne tiesivät tulla oikeaan rantaan. Voi sitä riemua, minkä rannassa uiskenteleva pesue meissä aiheutti ja kuinka kesyiksi linnut kesän aikana tulivat.
Näiden ruokintojen aikana opimme erottamaan eri sorsalajit toisistaan, suremaan matkasta pois hävinneitä, avaamaan ruokakomeron jumittavan lukon ja menemään rantaan kävellen juoksun -silloisen etenemistapamme- sijaan.
Lounas oli yksinkertaista ruokaa kalasta, kyytipoikana maitoa ja leipää. Lounaan jälkeen aikuiset menivät vuoron perään päiväunille, me lapset jahtasimme rannan pikkukaloja, opettelimme soutamaan, heitimme tikkaa, tarkastimme katiskat ja valloitimme mökin ympärysmetsät omatekemiemme jousipyssyjen kanssa.
Iltapäivisin valmistimme ruokaa yhdessä joko rannan savutuspaikassa tai mökin kaasuhellalla. Kaasuhella oli pelottava kapistus, kuten jääkaappikin, koska kaasu käyttövoimana oli meille outo ja sytyttämisvaiheessa piti pelata tulitikkujen kanssa. Lopputuloksena saatiin keitettyjä uusia perunoita, savukalaa, kalasoppaa tai sen ajan arkiruokaa, ruskeaa kastiketta hölskytyskurkkujen kanssa.
Päivällisen jälkeen oli vuorossa lempipuuhat, eli onkiminen, uiminen ja saunominen tai yhdessä pelaaminen. Onkimista harrastimme niin laiturilta kuin veneestäkin ja parhaat ottipaikat löytyivät rauhallisista poukamista, jossa järven pohjassa kasvoi ahvenheinää ja lumpeita. Muutamasta “körmyniska”-ahvenesta sai jo keiton. Jos niitä saatiin useampia, pappa savusti kalat ja söimme ne tyytyväisenä leivän päällä.
Papan veneeseen meni neljä aikuista ja lapset päälle. Pappa oli saanut Päijänne-veneensä pyöreiden vuosien lahjaksi ja saimmekin soutaa sillä hyvin harvoin sen ison koon vuoksi. Papan vanha vene, Kirppu, oli kiikkerä, hankalasti soudettava ja erityisen epäkelpo yhteisongintaveneeksi. Sillä me tytöt saimme kuitenkin opetella soutamaan, kävimme ongella ja soudimme kauppa-autolle. Huomaan, kuinka paljon vapaampaa lapsien kanssa elämä oli tuolloin, kuka vanhempi päästäisi tänä päivänä kolme kymmenen korvilla olevaa lasta itsekseen yli kilometrin soutumatkan päässä olevalle kauppa-autoreissulle?
Jos illalla emme olleet koko joukon voimin ongella, uimme ja saunoimme tai pelasimme koko porukalla seiska-korttipeliä. Tuvan pitkän pöydän ääreen mahtui koko porukka ja erityisen tärkeää oli oppia olemaan näyttämättä omia kortteja toisilleen, istuessamme kuin kanat orrella kylki kyljessä. Pappa oli haukka seiskan pelaamisessa ja neuvoi meitä aluksi paljon, neuvominen väheni sitä mukaan, kun aloimme rökittää pappaa hänen omassa pelissään. Kuinka monta iltaa vietimmekään kaasuvalon loisteessa ja opettelimme laskemaan korttien lukuja yhteen. Erinomaista päässälaskuharjoitusta.
Mökillä yöt nukuttiin aitassa paksujen täkkien alla siskonpedissä. Pappa kieputti peittomme itsensä alle, jotta kovina peitonpotkijoina meille ei tullut yöllä vilu ja hän myös muistutti aina villasukkien jalkaanlaitosta hammaspesun jälkeen. Liekö tuosta johtuu se, että nukun edelleenkin villasukat jalassa?
Huomaan palaavani noihin lapsuuden kesiin aina, kun omassa elämässä stressaa tai Suomen talven harmaus painaa.
Miten saavuttaa pieni osa sitä lapsen mielen keveyttä, jota mökillä saimme lapsuuden kesinä kokea?
- Mene alkeellisiin oloihin järven rannalle. Hoida kotityöt käsin ja sauno joka ilta.
- Syö ruokaa, jonka hankkimiseen/pyydystämiseen olet itse osallistunut
- Ilostu pienistä suurista asioista kuten sorsien ruokkimisesta ja onkimisesta
- Nuku ulkona
- Käy aina uimassa, kun se on mahdollista. Mikään ei palauta oloa niin nopeasti lapsuuden huolettomuuteen kuin autoon istahtaminen tukka märkänä, iho hieman kosteana ja varpaiden välissä hiekanmuruja.
Kesäisin terveisin Tarja