Kysyminen, tämän asian kanssa olen joskus tuskastellut. En koe olleeni hyvä kysymään kysymyksiä. Viime vuosina olen kuitenkin kiinnittänyt tähän paljon huomiota, ja pyrkinyt olemaan aktiivisempi kysyjä. Ihailen henkilöitä, jotka osaavat kysyä… mutta oikeanlaisia kysymyksiä. Olen huomannut, että kyky kysyä relevantteja kysymyksiä on tärkeä taito.
Kysyminen ja sen vaikeus
Vika on korvien välissä. Toki olemme erilaisia persoonia, ekstrovertteja tai introvertteja, miten ihmiset nyt haluaakaan jakaa. Siitä huolimatta moni varmasti osaa samaistua kouluaikojen tunteeseen, että kysymällä tyhmän kysymyksen saa koko luokan naurut. Esimerkiksi tästä voi kehkeytyä pelko siihen, että ei uskalla kysyä. Kaikki kuitenkin pelkäävät jotain. (Ja niille, jotka “eivät pelkää yhtään mitään”, niin ehkä teitäkin ainakin joskus “mietityttää” erilaiset tilanteet ihmisten kanssa.) Pelko kysyä voi johtua monesta asiasta, eikä todellakaan aina tarvitse mennä lapsuuteen tai nuoruuteen, vaan voi se rakentua ihan vaikka työyhteisössä.
Tai sitten vika ei ole korvien välissä. Vaikka tämäkin tapahtuu korvien välissä, en sitä ihan viaksi luonnehtisi: Usein ihmisillä on asioita, joissa kuvittelee olevansa huono vaikka oikeastaan on vähintäänkin kohtuullinen. Silloin toki kyse on itseluottamuksesta. Usein ihailemme ihmisiä, joilla on kova itseluottamus. Vaikka sekin on asia, joka voi ihan kenellä tahansa hävitä hetkessä. Tämän voi huomata seuraamalla huippu-urheilua, kun maailman huippu-urheilijakin voi sulaa painetilanteessa. Itse olen havainnut, että tällainen huonouden julistaminen on aika yleistä. Ja itsekin tähän joskus sorrun: “No kun tässä mä oon vähän huono…” Itse olen vähän huono kirjoittelemaan blogia, mutta tässä sitä vaan näpytellään. Varmasti saan palautetta, mutta otan sen lahjana kehittymiselle. Ehkä yksi haaste on se, että aina on joku joka on parempi asiassa. Suomessa on 5,5 miljoonaa asukasta ja maailmassa lähes 8 miljardia asukasta. Joten lähes aina löytyy joku joka on sinua parempi, ellet satu olemaan vaikka Usain Bolt ja kyse on pikajuoksusta. Voit toki olla maailman paras jossain asiassa, mutta se vaatii 110% panosta siihen asiaan. Joten kaksi asiaa, jotka kannattaa hyväksyä: 1) Aseta rima oikealle tasolle. Minä haluan olla hyvä tai vähintään keskinkertainen kysymään. 2) Joku tuttusi on todennäköisesti vielä parempi. Minä hyväksyn sen, että joku jonka tunnen on minua parempi kysymään. Tavoittele sitä, että tulet ensin hyväksi haluamassasi asiassa. Ja jos innostusta riittää, niin opettele vielä paremmaksi. Mutta tee se oikeasta syystä, älä kateudesta. Tuhlaat turhaan vaan energiaa.
Haluttomuus kysyä
Joskus sitä ei vaan yksinkertaisesti halua kysyä. Lisätieto lisää tuskaa. Ajattele tilannetta, jossa olet jo mielessäsi rakentanut oman ratkaisusi asiaan. Jos kysyt toiselta asiasta, asetat itsesi alttiiksi sille, että saatatkin olla väärässä. Ehkä pelkäät, että joudut miettimään asian uusiksi ja kuka nyt sellaista vaivaa haluaisi. Kysyminen vaatii tahdon kysyä. Ja jotta kysymisestä on hyötyä, pitää olla myös valmis ottamaan vastaus vastaan. Toisaalta aina ei jaksa. Tai välillä on niin kiire, että omasta mielestä on vaan parempi toimia ja olla kysymättä. Ja ehkä se onkin sitten parempi olla kysymättä, jos et oikeasti ole valmis kuulemaan vastausta.
Miksi pitää kysyä?
Itse olen sillä kannalla, että elämässä ei ole tavallaan pakko tehdä yhtään mitään. Tekemisillä ja tekemättä jättämisellä on kuitenkin jokin seuraus. Sama koskee kysymistä. Missä ihmiskunta olisi, jos emme kysyisi ja olisi uteliaita? Kysyminen ja uteliaisuus ovat meidän suuri voimavara, jonka myötä ihmiskunta on ottanut valtavia kehitysaskeleita. Uudet ideat ja innovaatiot perustuvat siihen että osataan kysyä oikeita kysymyksiä. Vaikka kyse ei edes olisi uuden ideoinnista tai innovoinnista, kysyminen on tärkeää monesta syystä. Joskus se on ihan välittämistä toisista, mutta oleellista mielestäni on se, että kun kysyt voit oppia jotain.
Miksi pitää kysyä oikealla tavalla?
Toivottavasti te paljon kysyvät jaksoitte lukea tekstin tähän saakka. Jos ei, niin tässä meille muille pieni salaisuus. Koska nyt lisätään vaikeuskerrointa, kysytkö oikealla tavalla? Kyky kysyä asioita oikealla tavalla on kaikista oleellisin asia. Uskon, että laatu korvaa määrän. Yksi asia on kysymystekniikka eri tilanteissa, esimerkiksi avoimet kysymykset tai vaan äännähdykset, jolla saa toisen henkilön puhumaan. Tämä on oma kiinnostuksen kohteeni, jota haluan itse oppia enemmän, joten siitä en tällä kertaa sano sen enempää. Mutta se salaisuus, jolla on helppo aloittaa, onkin yllättävän yksinkertainen. Törmäsin tähän INC-sivuston artikkeliin: “How Do Great Leaders Solve Problems? By Asking 1 Question, Then Shutting the (Heck) Up”. Kaikessa yksinkertaisuudessaan älä kysy johdattelevaa kysymystä. Erityisesti esimiehenä tai johtajana on usein tarve päteä (niin on minullakin ollut) ja hiukan johdatella ennen kuin kysyy. Esimerkiksi: “Mä olen ajatellut tämän asian näin, mitä mieltä sinä olet?”. Tämä jo valmiiksi asettaa vastaajan tilanteeseen, jossa voi joutua olemaan eri mieltä kysyjän kanssa. Vaikka toisen kanssa olisikin helppo olla eri mieltä, kysymyksen asettelu vaikuttaa jo vastaajaan. Eli älä johdattele, vaan minä voisin esimerkiksi kysyä: “Hei, Tarja mun blogia ei lue kukaan. Mistähän se johtuu sun mielestä? Mitä asialle voisi tehdä?”. Kuvaa siis ongelma, kysy ja kuuntele. Ja siis oikeasti kuuntele.
Voiko kysyä liikaa?
Voi. Varmasti moni on kohdannut tilanteita, joissa toinen kysyy piinallisen paljon. Pienten lasten vanhemmat ovat saaneet harjoitusta sarjakysymyksistä, mutta se onkin ihan toinen ja hieno juttu. Mutta työelämässä on esimerkiksi varsin rasittavaa, jos toinen kysyy paljon, mutta ei malta kuunnella mitä vastaa. Kuunteleminen on ihan yhtä tärkeää kuin kysyminenkin. Uuden haasteen ja tehtävän edessä työpaikalla, on tärkeää, että voi kysyä vaikka mitä. Ne tyhmätkin kysymykset. (Ne voivat muuten olla työnantajalle hyödyllisiä.) Uusien tehtävien kohdalla tulee kuitenkin myös kohta, missä kannattaa vähentää kysymistä. Kun tehtävät alkavat olla hallussa, on myös tärkeää tehdä, onnistua ja epäonnistua. Se on kehittävää.
Lopuksi
Muistetaan siis kysyä, ja opetellaan kysymään oikealla tavalla. Olen siis itse vielä opin tiellä ja mm. kysymystekniikat kiinnostavat. Heittäisin tässä kohden pallon Tarjalle, joka siis tietysti on minua parempi kysymään. 😉 Tarja, kirjoittaisitko sinäkin aiheesta?
Kyselemisiin!
-Petri
PS. Perehdy tuotteisiimme täällä.