Tiimin psykososiaalinen kuormitus
Kokemukseni ja käsitykseni työn psykososiaalisesta kuormituksesta ovat tähän saakka olleet täysin käytännön työelämästä. Teoreettista pohjaa aiheelle en ole juuri pohtinut tai lukenut. Päätinkin perehtyä aiheeseen vähän syvemmin tätä blogia varten. Mutta ensin käsitykseni ennen blogin kirjoitusta.
Työn kuormitus – oma käsitys
Työskentelin lähes 20 vuotta lääketeollisuudessa monissa rooleissa, ja sitä ennen erilaisissa osa-aikaisissa myyntitehtävissä. Olen ollut työntekijä asiantuntijatehtävissä, esimiehenä ja johtajana sekä asiantuntijaorganisaatiossa että kaupallisessa organisaatiossa. Olen itse kokenut työn kuormittavuuden, nähnyt kun kollega kuormittuu, oman tiimin työntekijä(t) kuormittuvat tai johtajana tilanteen koko organisaatiossa.
Itse olen kokenut ja havainnut muilla ainakin seuraavia työn kuormittavuuden tekijöitä: painetilanteet töissä, odotukset ja oletusten ristiriita oman esihenkilön kanssa, epäselvät ja vaihtelevat prioriteetit, oma kunnianhimo, henkilöiden väliset ristiriidat, lisääntyneet hallinnolliset velvoitteet, oma osaaminen suhteessa työn vaatimuksiin, oma työn- ja ajanhallinta ja privaattielämän huolet. Haasteena on se, että yksilötason kuormitus voi pahimmillaan johtaa uupumukseen. Tähän pitäisi puuttua, ja matalalla kynnyksellä hakea apua työterveyshuollosta.
Erityisen kiinnostavaa ja mahdollisesti tuhoisaa on tilanteet, kun psykososiaalinen kuormitus koskettaa laajemmin henkilöstöä, useampaa henkilöä tiimissä. Kaikki edellä mainitut henkilökohtaiset kuormitustekijät vaikuttavat, mutta silloin on nähdäkseni kyse myös muustakin. Mielestäni tällöin odotukset ja käsitykset työn todellisesta tilanteesta poikkeavat johdon ja henkilöstön välillä. Tämä kuilu saattaa kasvaa vaivihkaa tai vaikka muutamien väärinymmärysten myötä. Tämä olisi syytä aina ymmärtää mahdollisimman ajoissa.
Pyskososiaalinen kuormitus – mistä on kyse
Käytin muutaman tunnin perehtyäkseni siihen, mitä pyskososiaalisesta kuormituksesta kerrotaan. Metodina ihan puhtaasti googlaaminen muutamalla avainsanalla. Vaikka asia on todella monimutkainen, niin pidän silti yksinkertaisista malleista. Yksinkertaisen mallin tarjoaa työsuojelu.fi -sivuston pyskososiaaliset kuormitustekijät esimerkkeineen. Sen mukaan kuormitustekijät voidaan kategorisoida seuraavasti:
- Työn sisältöön liittyvät
- Työn järjestelyihin liittyvät
- Työyhteisön sosiaaliseen toimivuuteen liittyvät
Sivuilla esitetyistä esimerkeistä muutama poiminta, jotka mielestäni tärkeä nostaa esille:
♦️Liiallinen tai liian vähäinen työmäärä: Niin, liian vähäinenkin työmäärä voi kuormittaa. Ja itsehän koen tehottomuutta ja vähän tuskaakin, kun töitä on hiukan liian vähän.
♦️Jatkuva valppaana olo: Tämä on hyvin muotoiltu. Uskoisin, että aika valtava stressin lähde. Jos joutuu ihan jatkuvasti olemaan valppaana, on se valtavan kuluttavaa. Mutta syyt voi olla mitä moninaisemmat.
♦️Vastuu: Itselleni tavallaan itsestään selvä kuormituksen lähde, koska olen toiminut esimies- ja johtorooleissa. Mutta on muistettava, että kuormittavaa vastuuta on monissa muissakin rooleissa.
♦️Huono tiedonkulku: Yksi vaikein laji nykyään työyhteisössä. Tietoa on liikaa, liian vähän tai väärällä tavalla esitetty. Haasteellista ihan puhtaasti senkin takia, että olemme erilaisia ja parhaiten vastaanotamme ja sisäistämme informaatiota eri tavoilla.
♦️Esimiehen tai työtovereiden puutteellinen tuki: Väittäisin, että yksi oleellisimpia elementtejä kuormituksen kannalta. Esihenkilön tuki ihan oleellista, mutta niin on tärkeää myös työtovereiden tuki.
♦️Fyysiset kuormitustekijät: Lisäksi fyysiset kuormitustekijät, kuten tapaturmavaara voivat vaikuttaa psykososiaaliseen kuormittavuuteen.
Ehkä turhan vähälle huomiolle on mielestäni jäänyt esihenkilöiden rooli psykososiaalisen kuormituksen (ja työsuojelun) suhteen. Epäilen, että suuri osa esihenkilöstä ei tiedä vastuitaan ja mitä siitä on säädetty. Toisaalta kuinka hyvin työnantaja tiedostavat vastuun ja onko vastuu asianmukaisesti siirretty ja perehdytetty esihenkilöille. Näillä on merkitystä oikeudellisen vastuun kannalta.
Huolimatta oikeudellisesta näkökulmasta, mielestäni vastuu kuuluu lähimmälle esihenkilölle. Tämä sen takia, että lähin esihenkilö voi olla parhaiten ns. jyvällä todellisesta tilanteesta. Työturvallisuuskeskus tarjoaa sivuillaan aineistoa esihenkilöille, joka on mielestäni silmiä avaavaa. Tässä yksi suora lainaus TTK:n oppaasta:
“Esimies tietää, että työturvallisuuslain 25 §:n (Työn kuormitustekijöiden välttäminen ja vähentäminen) ja 28 §:n (Häirintä) mukainen toimintavelvoite ei edellytä työntekijän omaa ilmoitusta. Asia voi tulla työnantajan tai esimiehen tietoon eri tavoin. Esimies ymmärtää, että työntekijä voi kertoa tilanteesta epämääräisestikin, sillä hän ei välttämättä osaa tai halua nimetä tilannetta tai tapahtunutta haitalliseksi työkuormitukseksi, häirinnäksi tai epäasialliseksi kohteluksi. Usein nämä ilmiöt myös kietoutuvat toisiinsa, esimerkiksi tiedonkulun ja yhteistyön ongelmina. Esimies tietää myös, että työntekijä saattaa sokeutua olosuhteisiin tai omaan tilanteeseensa, jolloin hän ei tunnista tai ymmärrä kuormittuneisuuttaan tai ei jaksa hakea muutosta tilanteeseen.”
Esihenkilöille vaatimus on aika kova. Ja tämä on mielestäni yksi niistä asioista, mistä “ei puhuta”, kun uusia esihenkilöitä haetaan tai semmoiseksi ryhdytään. Työ ei ole pelkkää mukavaa ja hyvillä asioilla johtamista, vaan siihen kuuluu vastuu. Tämä koskee myös psykososiaalisen kuormitusta, joka on siis pelkästään tuon lainauksen perusteella monimutkainen asia. Kaipaisin muutenkin enemmän keskustelua vastuun merkityksestä nykyjohtamisesssa nyt kun paljon mm. itseohjautuvuudesta puhutaan. Kuka kantaa vastuun?
Opinko mitään?
Tietenkin. Aina kun perehtyy asioihin, löytyy uusia näkökulmia. Työmäärä, siis liiallinen työmäärä, on se “helpoin” vastaus työn psykososiaaliseen kuormitukseen, vaikka todellisuus on lähes aina monimutkaisempi. Ehkä en itse tullut ajatelleeksi, että työn vähäinen määräkin voi kuormittaa. Jatkuva valppaus kitetyttää mielestäni montakin mahdollista kuormittavuuden syytä: henkilökemioihin liittyvät pelot, omaan suorituksiin liittyvät pelot, fyysiseen tai henkiseen turvallisuuteen liittyvät uhat jne. Lisäksi vastuukysymystä työpaikalla on hyvä ymmärtää laajemmin, niin henkilöstön, esihenkilöiden kuin myös johdonkin.
Vaikka psykososiaalinen kuormitus voi olla monimutkainen asia, sen ratkominen ei ole mahdotonta. Tässä minun vinkit johdolle ja esihenkilöille:
- Pidä silmät auki ja kysy aktiivisesti, mikä on tiimissä tai organisaatiossa tila. Muista, että aina et kuule koko totuutta.
- Mikä joku kokee kuormittuneensa tai havaitset sen, tarjoa tukea ja keskusteluapua. Pyydä lisää apua matalalla kynnyksellä.
- Mikäli kuormittavuutta esiintyy laajemmin, pyri ottamaan selvää mistä se johtuu. Keskustele aktiivisesti myös muiden esihenkilöiden, johdon ja HR:n kanssa.
- Toimi asian suhteen. Tämä, jos jokin kannattaa ratkaista ajoissa. Joskus kuuntelu ja keskustelu auttaa, joskus täytyy tehdä työjärjestelyjä, joskus täytyy muuttaa prioriteetteja ja joskus pitää ratkoa tulehtuneita henkilökemioita.
Ihan lopuksi muistutus. Työn psykososiaalinen kuormitus on asia, joka voi hiipiä vaivihkaa kenelle tahansa meistä. Emmekä aina sitä itse tajua. Autetaan toisiamme.
-Petri
PS. Olemme Idealouhoksella kohdanneet keskusteluissamme eri organisaatioiden edustajien kanssa huolia työn kuormittavuudesta henkilöstön keskuudessa. Niinpä päätimme muotoilla ideointimenetelmästämme palvelun, joka auttaa nimenomaan tiimitasolla työn kuormittavuuden hallitsemisessa. Lue lisää.
Lähteet:
https://www.tyosuojelu.fi/tyoolot/psykososiaalinen-kuormitus/kuormitustekijat Viitattu 27.12.2021
https://ttk.fi/tyoturvallisuus_ja_tyosuojelu/tyoturvallisuuden_perusteet/tyoyhteiso/psykososiaalinen_kuormitus/aineistoa_esimiehille Viitattu 27.12.2021