Kuuntelu, miten oppia paremmaksi?

Tervetuloa Idealouhoksen blogin pariin! Kesä vierähti lämmöstä nauttiessa ja kutvoillessa, nyt on Tarjankin aika palata asiapitoisempien tekstien pariin. Petrin erinomainen postaus kuuntelemisen jalosta taidosta löytyy täältä:, koitan jatkojäsentää ajatuksiani kuuntelun jalosta taidosta tässä blogipostauksessa. 

Kuuntelu ja puheen syvyystasot

Uskon vahvasti malliin, jossa voimme oppia elämän eri alueilta asioita ristiinpölyttämällä oppimaamme työstä vaikkapa parisuhteeseen. Yksi tällainen siviilielämän puolelta mukaan tarttunut systeeminen malli on puheen syvyystasot.

Oletko kuullut joskus puheen syvyystasoista? Tämä malli lähti mukaani parisuhdekoulutuksesta (linkki) ja on jalostunut matkan aikana, levittäytynyt osaksi esimiestyötä, työnohjausta kuin muutosvalmennuksiakin.  

Malli on kaikessa yksinkertaisuudessan varsin epätieteellinen mutta käytännön ja maalaisjärjen avulla se tarjoaa oivalluksia aina uudestaan.  Kuuntelusta puhuttaessa asiat saavat isomman kontekstin mallin kautta. 

 

Puheen syvyystasoja on neljä ja kuvailen niitä seuraavien esimerkkien myötä:

  1. Ensimmäinen taso: Puhumme helpoista aiheista: säästä tai maailmanpolitiikasta, urheilusta. Tällä tasolla  voidaan keskustella uusien kollegoiden kanssa kahvipöydässä tai siviilielämässä tuntemattomien ihmisten kanssa. 
  2. Toinen taso: Puhumme melko helpoista aiheista. Työssä tämä voi olla esimerkiksi töiden suunnittelua kollegan kanssa. Samalle tasolla on parisuhteessa keskustelu kauppalistasta tai arkiviikon suunnittelusta.
  3. Kolmas taso: Puhumme  vaikeistakin asioista jonkin luotettavaksi kokemamme ihmisen kanssa. Puheen kolmas syvyystaso asettaa meitä altiiksi haavoittuvuudelle.Työssä tämä voi tarkoittaa syvempää keskustelua kollegan tai esimiehen kanssa esimerkiksi tunnetason asioista. Parisuhde- ja ystävyystasolla esimerkiksi käy tarpeista ja rajoista puhuminen.
  4. Neljäs taso: Puhumme sydämestämme käsin meitä helposti haavoittavista aiheista erityisen luotettavan ihmisen kanssa. Tällä tasolla voidaan puhua erityisen läheisen kollegan kanssa vaikkapa työuupumuskokemuksista, oppimisen kipeydestä tai työyhteisön kriisien paikoista. Parisuhteessa neljännen tason asioita on keskustelut syvistä tarpeistamme, häpeästä, kivusta.

 

Mitä syvemmälle tasolle puheemme menee, sitä haavoittuvaisemmaksi koemme itsemme. 

Mitä syvemmällä tasolla puheemme on, sitä enemmän kuuntelun syvyyttä tarvitaan. 

Itse koen suurinta elämäniloa ja tuskaa tason 4 keskusteluissa, olen siis eniten elossa. Tämä ei suinkaan merkitse sitä, että kaiken puheen pitäisi olla tasolla 4. Itselleni se merkitsee sitä, että merkittävimmät asiat tapahtuvat 4. tason puheen kautta.

 

Työyhteisöissä puheemme on harvoin tasoa 2 syvemmällä ja suomalainen työkulttuuri ei kannusta syvempien tuntojemme avoimeen ilmaisuun. Mutta silloin, kun puhumme vaikeista aiheista puheen syvyystason syvimmässä päässä, silloin meidän on ehdottomasti saatava tulla kuulluiksi.

Kuuntelu ja sen vaikutus keskustelun onnistumiseen

Keskustelu voidaan nähdä monimutkaisena tapana kommunikoida, jossa eri roolit vaihtelevat tilanteen mukaan. Oivaltavan keskustelun ääreen päästäkseen on mielestäni harjoiteltava muutamaa taitoa: 

 

    • Taitoa kertoa
    • Taitoa kysyä
    • Taitoa kuunnella
    • Taitoa olla läsnä

Meillä Suomessa on mielestäni kovin kummallinen tapa pitää onnistunutta keskustelua yhteiseen mielipiteeseen päättyvänä. (Okei, ruotsalaiset ovat tässä vieläkin pidemmällä) Ikäänkuin keskustelu ei olisi oikean asian äärellä, jos kaikki eivät ole samaa mieltä asian lopputuloksesta. Väitän, että ihminen voi kokea tulla kuunnelluksi  ja syvästi ymmärretyksi, vaikkei asiasta oltaisiinkaan samaa mieltä.

 

Näkisin paljon antoisampana sen, mitä kaikkea keskustelu ja erityisesti kuunteluun asettautuminen meille kaikille antaisi. Uusia oivalluksia, uutta näkökulmaa ja ennen kaikkea parempaa ymmärrystä toista kohtaan. Ehkä oivalluksia myös minusta itsestäni?

Kuuntelu, (työ)elämän supervoima?

Ilman dialogia tulee vallankumouksia, kun ihmisille syntyy kokemus, ettei heitä kuulla eikä heidän ajatuksillaan ole väliä.” sanoo Erätaukoi-säätiön toimitusjohtaja Laura Aarikka.

Viime aikoina olen saanut ystäväni kautta tutustua aiheen NVC (nonviolent communications). NVC:n fundamentteihin kuuluu ihmisen halu sanoittaa omia tarpeita ja jos tätä tarvetta ei oteta huomioon, voimme olla Lauran mainitsemassa tilassa. 

Jos siirrät tämän ajatuksen organisaatioelämään, kuulostaako tutulta? 

Jos siirrän tämän ajatuksen yhteiskuntaan  tai somen maailmaan, kuulostaako vielä tutummalta? 

Näkisin asian siten, että jos puheen syvyystason kuuntelua edes tasolla kaksi ei pystytä järjestämään työelämässä, olemme enenevissä määrin tyytymättömiä. Miten käy, kun tarpeemme sanoittaa kolmos-tai nelostason asioita ei nähdä? 

Kuuntelu on supervoima juuri tästä syystä. Uskoisin jokaisen meistä tietävän sen syvän tyydytyksen tunteen, mitä tunnemme  koettuamme jonkin kuunnelleen meitä. Koemme yhteyttä ja tunnemme olevamme arvokkaita, vaikka mitään konkreettista ei ole tapahtunut.


Kuuntelu-miten harjoitella paremmaksi?

Seuraava erinomainen lista on Erätauko-säätiön (linkki) kokoama setti siitä, miten jokainen voi tulla paremmaksi kuuntelijaksi:

🔹Kun toinen ihminen puhuu,  kuvittele tilanne ja tapahtumat omassa mielessäsi.

🔹Yritä hahmottaa toisen ihmisen kertoma tarinana, jossa on alku, keskikohta ja loppu

🔹Kiinnitä huomio toisten puheessa ilmenevien kokemusten eri ulottuvuuksiin: havaintoihin, ajatuksiin, muistoihin, tunteisiin ja kuvitelmiin.

🔹Kuuntele itseäsi! Mitä sinussa tapahtuu, kun toiset puhuvat? Millaisia kokemuksia sinussa herää? Mikä sinulle on uutta ja kiinnostavaa? Mikä ärsyttää? Mitä sinun on vaikeaa ymmärtää? Mitä yllykkeitä tunnistat itsessäsi?

🔹Odota hetki ennen kuin kiirehdit sanomaan sanottavasi. Entä jos vain kuuntelemalla toisia keskittyneemmin pakottava tarpeesi puhua hellittääkin?

Jos kaipaat vielä konkreettisempia neuvoja hyväksi kuuntelijaksi tulemiseen ja NCV:hen, löydät niitä täältä (linkki).

Petri kirjoittaa hyvin omassa blogitekstissään siitä, että kuuntelu ei maksa mitään. Jos mä käännän tätä ajatusta vähän toiseen suuntaan ja pohdin, eikö meistä jokainen tekisi niin, jos se ei maksaisi mitään?  Mutta mitä se maksaa? 

Onko hinta, jonka maksamme kuuntelusta niin suuri, ettemme halua harjoitella? Vai onko kyse siitä, että vain oman päänsisäisen liikehdinnän hiljentäminen on kallista ja vaatii meitä jatkuvasti harjoittelemaan?  Koemmeko omat ajatuksemme arvokkaimmaksi kuin toisten?

Lopuksi

Palataan vielä hetkeksi puheen syvyystasoihin ja turvaan, jota malli tuo tullessaan sekä työmaalle että siviilielämään.

Aikanani esimiehenä toimiessani puhuimme tiimini kanssa puheen syvyystasoista ja esittelin mallia parisuhdekoulutuksen jälkimainingeissa. Tiimi esitti nohevia huomioita ja ehdotuksia, miten voisimme mallia itse käyttää. Joskus vitsailimme kokouspullien puuttumisen kuuluvan tasolle 3.

Aikaa kului ja luulin tiimin jo unohtaneen koko asian, kunnes eräänä päivänä yksi tiimiläisistäni -keski-ikäinen, omista asioistaan harvoin puhuva ihminen-laittoi viestiä ja halusi keskustella tason 4 asioista.

Tiesin heti miten toimia: Peruutin iltapäivän kaksi viimeistä palaveria, varasin meille tunnin aikaa ja tiesin tarkasti meneväni tilaisuuteen ilman kännykkää. Asia oli iso ja muistan vieläkin sen tunteen, mikä meillä oli keskustelumme jälkeen. Erityisesti muistan  sen kiitollisuuden, jota tunsin saavutettuani sellaisen luottamuksen tason. 

Mallin muita hyviä puolia on se, että se vastuuttaa kaikki osapuolet sanoittamaan ja kuulemaan asioita. Tämän lisäksi on helpompaa asettua kuuntelemaan, kun siihen saa  melko suoran -mutta lempeän-käskyn. Ei meistä kenenkään liene olevan hyvä olla koko ajan kuulostelemassa sitä, mitä kollegat tai läheiset meiltä tarvitsevat?

Voiko puheen syvyystason mallia kopioida omaan elämään? Suosittelen lämpimästi.  

Blogitekstiä lukiessani tulee vahva tunne, että aiheen ollessa niin iso ja monisyinen, olen onnistunut raaputtamaan vasta yhtä, pienen pientä osaa, kuuntelun jalosta taidosta.

Voipi olla, että pääsemme kirjoittamaan kuuntelusta ja sen jalosta taidosta vielä tulevaisuudessakin 🙂

 

Pohtimassa kanssanne, Tarja

 

Lähteet: 

Erätaukosäätiö-nettisivut: Luettu 7.8.2021

”Ilman dialogia tulee vallankumouksia” – Sananvapauspalkinnon saanut Laura Arikka haluaa kutsua keskusteluun mukaan myös heidät, joilta ei yleensä kysytä- artikkeli. Kirkko ja kaupunki. Luettu 7.8.2021

https://parisuhdekeskus.fi/ : Luettu 19.8.2021

https://savannaconnexions.fi/mita-on-nvc/ Luettu 20.8.2021