Kesäloma ja kepeämmät aiheet ovat ohi, myös Idealouhoksen blogissa. Ennen kesälomia kysyimme, nyt kuuntelemme.
Kuunteleminen – intro
Aluksi haluaisin nostaa esille sen, missä olen törmännyt kuuntelemiseen aiheena ensimmäisenä ja viimeiseksi. Jostain syystä olen törmännyt tähän jalkapallovalmentamisessa, faktassa ja fiktiossa. Joukkuerheiluvalmentamisen sankaritarinoita käytetään paljon inspiraatioina organisaatioiden johtamiseen, mutta aihe on hiukan ristiriitainen. Omassa mielessä ristiriitaisuus korostuu erityisesti maajoukkuevalmentamisessa, missä omasta mielestäni on vaikeampi löytää yhtäläisyyksiä muiden työpaikkojen johtamiseen. Syynä on se, että valmentaja voi valita pelaajansa, pelaajat eivät ole varsinaisesti töissä maajoukkueessa, aikajänne on melko lyhyt ja tekemisen ajuri on usein tärkeä, arvokas, pitkään tavoiteltu maailmanmestaruus tai vastaava. Tyypillisesti organisaatioissa asetelma ei ole tämä. En ota yhtään pois loistavista joukkuetarinoista ja valmennusmenestyksistä. Päinvastoin, paljon on opittavaa sieltäkin. Tietyllä varauksella on kuitenkin syytä suhtautua, kun sovelletaan arkiseen työmaailmaan. Tämän takia näkisin, että pitkäjäntäisellä seuravalmennuksella ja -johtamisella voi olla enemmän annettavaa organisaatioiden johtamiseen.
Ferguson ja kuunteleminen
Tunnustan heti aluksi, että minulla on Manchesterin punaiset lasit päässäni. Ja kyllä Alex Fergusonin näkemykset ovat jättäneet jälkensä minuun. Itselleni hänen ja Michael Moritzin kirja “Menestys – Mitä ManU ja elämä ovat minulle opettaneet” -kirja on ollut yksi inspiroivimpia johtajuuskirjoja. Vahva Manchester United -tunneside vaikuttaa ihan ehdottomasti, mutta uskoisin, että kirjasta löytyy todella hyviä näkemyksiä ilman punaisia laseja. Kuuntelemisesta hän kirjoittaa näin:
“Suurin osa ihmisistä ei käytä tehokkaasti silmiään ja korviaan. He eivät ole kovin tarkkaavaisia eivätkä kuuntele keskittyneesti. Seurauksena on, että heiltä menee ohi puolet siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Mieleeni tulee eräitä jalkapallomanagereita, joilla riittää puhetta tilanteessa kuin tilanteessa. En usko sen auttavan heitä. Sille on syynsä, että Jumala antoi meille kaksi korvaa ja silmää, mutta vain yhden suun: jotta voimme kuunnella ja katsoa kaksi kertaa niin paljon kuin kykenemme puhumaan. Parasta on ettei kuunteleminen maksa mitään.”
Tämä ote on jäänyt vahvasti mieleen kirjasta, ja voitte varmasti kuvitella kuinka olen monesti kohdannut tilanteita, joissa on ollut parempi vain keskittyä kuuntelemaan, kun toiset puhuvat. Kuuntelemalla ja keskittymällä kuunteluun voi oppia ihan valtavasti eri tilanteissa. Kuuntelemisesta on ollut minulle paljon hyötyä työelämässä.
Lasso ja kuunteleminen
Viimeksi olen törmännyt kuuntelemiseen Apple TV:n sarja Ted Lasso. Ensinnäkin vahva sarjasuositus. Vaikka sarja on fiktiivinen, löytyy sarja lukuisia hyvin tehtyjä, hauskoja ja jopa insiproivia kohtauksia. Ted Lasso on Valioliiga -joukkueen manageri, joka erikoisista lähtökohdista yrittää saada joukkueen haltuunsa. Yksi sarjan hahmoista on huoltaja Nate, joka oli toiminut huoltajana ennen Tedin saapumista ja tottunut tietämään niin sanotusti paikkansa joukkueessa. Sen enempää pilaamatta juonta kerron, että Ted haluaakin yllättäen kuulla Naten mielipiteitä ja joutuu tekemään kovasti töitä saadakseen kuulla Naten mielipiteet. Tämä on hyvä muistutus siitä siitä, että persoonat ovat erilaisia tai olosuhteet voivat johtaa vaikka pelkoon ilmaista mielipiteensä. Toisaalta välillä kuuntelu vaatii aktiivista kysymistä. Ted Lasso esittelee myös myös tähän vahvasti liittyvän Will Whitmanin viisauden: “Don’t be judgmental. Be curious.” Kirjoitin siitä lisää täällä.
Mullender ja kuunteleminen
Fergusonin ja Lasson väliin mahtuu aivan muuta kuin jalkapallojoukkueen valmentajat. Kuulin töiden merkeissä pari vuotta sitten entisen Scotland Yardin panttivankineuvottelijan, Richard Mullenderin luennon kuuntelemisesta ja neuvottelusta. Todella kiehtovaa oli kuulla panttivankineuvottelijoiden maailmasta ja miten äärimmäisen vaikeissa tilanteissa menetellään.
Luennosta jäi mieleen kaksi asiaa. Kuunnellessa pienillä sanoilla voi kannustaa toista kertomaan lisää: joo, ja, mitä sitten, kerro lisää jne. Tai pienet äänähdyksetkin ovat tehokkaita, koska silloin toinen tietää, että kuuntelet. Toinen on ns. kuunteluasento: luo katsekontakti, istu hieman etukenossa ja kämmenet auki. Ja ennen kaikkea istu hiukan vinossa. Älä suoraan kohti toista. (Kuinka usein istummekaan suoraan kohti toista: työhaastattelut, kokoukset, kehityskeskustelut…?!?). Nämä vinkit auttavat rentouttamaan keskustelua.
Kuuntelijana kehittyminen
Olen mielestäni ollut aina hyvä kuuntelemaan ja uskon, että se on vahvuuteni. Tätä blogia kirjoittaessani tein hieman tutkimustyötä netissä lukien muutaman kiinnostavan artikkelin. Taisin vähän ahdistua lukiessani mm. aktiivisesta kuuntelusta ja ammattimaisesta kuuntelusta. Kuunteleminen alkoikin kuullostaa monimutkaiselta. Artikkelit olivat kyllä hyviä ja mielenkiintoista (A, B, C), mutta jäi tunne, että olenkohan sittenkään hyvä kuuntelemaan. Asia sulateltuani tulin siihen tulokseen, että hyväkin voi aina parantaa. Eikä pidä ahdistua professioiden jargonista. Niitä tarvitaan, mutta tavalliselle ihmiselle riittää sujuva soveltaminen. Ja ennen kaikkea ei pidä mystifioida tätäkään lajia. Kuten niin monessa muussakin itsensä kehittämisessä, yksi arvokas askel on tunnistaa asia. Niinpä ensimmäisenä askeleena kääntäisin katseeni Suomen Mielenterveys ry:n artikkeliin, jossa tunnistetaan erilaisia kuuntelija -tyyppejä, joista me kaikki varmasti tunnistamme yhdistelmän tapoja kuunnella:
- Minä itse, eli keskityt omiin ajatuksiin.
- Kärsimätön, eli palat halusta kommentoida.
- Virheiden ja vikojen metsästäjä.
- Tiedon etsijä, eli etsit puheesta tietoa, josta hyötyä itselle.
- Arvostava kuuntelu, eli kuuntelet siten että haluat oikeasti ymmärtää.
Tunnistan itse moniakin noista, ja syyllistyn turhan usein kärsimättömyyteen, mutta lähinnä niin että haluan jatkaa eteenpäin jo ihan toiseen tilanteeseen. Ei hyvä. Tässäkin lajissa voin siis kehittyä.
Lopuksi
Yhteenvetona toteaisin, että kuuntelu on todella tärkeä taito. Alex Ferguson opetti minulle sen, kuinka paljon etua kuuntelemisesta on. Koska oppi tuli vielä ihailemani joukkueen managerilta, tätä oppimaani oli helppo minunkin vaalia. En ehkä asiaan sen enempää kiinnittänyt huomiota, kunnes muutama vuosi sitten havahduin siihen, että tosiaan ajoittain olen hyvinkin aktiivinen kuuntelija. Mullender opetti kuuntelemisen ja kysymisen tekniikkaa, joka oli tärkeä oivallus sekin. Ted Lasso taas muistutti, että kuuntelijana täytyy olla välillä vieläkin aktiivisempi. Vielä on siis varaa kehittyä tässäkin.
Usein ihastuminen omaan mielipiteeseemme vaikeuttaa kuuntelemista. Oppeja on paljon saatavilla, mutta ihan oleelllista on aluksi reflektoida sitä, miten hyvin oikeasti kuuntelet. Jos tunnistat tarpeen kehittyä se on jo paljon. Ja tämähän on minun pohdintaa, joten jälleen kiinnostaisi, mitä kollegani Tarja asiasta ajattelee. Siitä seuraavassa blogissa.
Petri