Tämänkertainen blogimme pureutuu ideakulttuuria estäviin tekijöihin, ihmisen biologiaan ja psykologiaan liittyviin tekijöihin (mm.havainnointivirheet). Blogiteksti sai innoituksensa Helena Åhmanin ja Harri Gustafsbergin kirjasta: Tilannetaju, päätä paremmin.
Marraskuinen aamukahvihetki työpaikan kahvihuoneessa. Olette saaneet uusia kollegoita ja hörpitte kahvia keskustellen edellisiltaisen matsin murskaluvuista. Puhe kääntyy viime viikolla työmaalla lanseerattuun ideointimalliin, jolloin yksi uusimmista kollegoista lausuu idean siitä, kuinka tuotantoprosessin perehdytystä pitäisi muuttaa hänen vanhan työpaikkansa mallin mukaiseksi. Tehdään niin ja niin, saadaan tämä ja tämä asia plokattua.
Kahvipöydän ääreen laskeutuu hautarauhan kaltainen hiljaisuus. Pertti, tuo jokaisella työpaikalta löytyvä totuudentorvi, avaa suunsa ja kertoo: “ No voi että, kyllä tuota kokeiltiin jo 90-luvun alussa, mutta ei se mihinkään johtanut, meni vain kaikki sekaisin”. Muutama muu komppaa. Idean ilmoille lausunut kiirehtii huuhtomaan kuppinsa ja poistuu kahvihuoneesta korvat hieman punoittaen. Kuinkakohan kauan kestää, että uusi kollega uskaltaa heittää mitään uutta ehdotusta?
Miksi meidän on niin paljon helpompaa -ikäänkuin automaattisesti- etsiä ideoista ja uusista ehdotuksista viat ja kaivella historian epäonnistumiset esille kuin sanoa: Mhh, nyt en saanut oikein kiinni, kerro lisää?”
Havaintovirheistä puhutaan paljon liikenneonnettomuuksien osatekijänä (Trafin koulutusinaineisto) mutta samat mekanismit toimivat, kun ideakulttuuri sakkaa tai tyssää ennen liikkeellelähtöään. Havaintovirheiden lisäksi uuden ideoinnin systematiikkaa mutkistavat erilaiset ihmisen psyykeeseen ja ryhmädynamiikan ilmiöihin liittyvät asiat, joista on hyvä olla tietoinen. Ihminen on monimutkaisen kiehtova otus, jonka kehityshistoria on automatisoinut monia toimintojamme. Osa näistä auttaa uuden ideoinnissa, osa mutkistaa uusien ajatuksien ja ideoiden hahmottamista. Tutustutaan ensin ideoinnin havainnointivirheisiin.
Havainnointivirheiden moninaisuus ideoinnin prosessissa
Samankaltaisuusvääristymät: “Me ihmiset pidämme usein alitajuisesti samankaltaisista ihmisistä, kuin mitä itse olemme, tai pidämme sellaisista ihmisistä, joita haluaisimme olla.” Näin kirjoittavat Åhman&Gustafsberg teoksessaan “Tilannetaju, päätä paremmin”.
Ideoinnin kontektissä tästä tulee hankalaa siksi, että arvioimme myönteisemmin itsemme kaltaisia ihmisiä ja näemme “ne muut” ryhmään kuuluvat helpommin negatiivisena. Jos idea on tullut henkilöltä, jonka laskemme “meiksi”, on idean helpompi saada kannatusta ja lisäideointia. Jos kahvipöydän idea olisi tullut Pertin lähimmältä kollegalta, olisiko Pertti suhtautunut siihen kevyemmin kuin uuden kollegan, vielä hieman vieraan, ehdotukseen?
Toisaalta, jos saamme itse päättää, ketä ideointiin osallistuu, otamme mukaan niitä, jotka ovat mahdollisimman samankaltaisia itsemme kanssa. Tästä syystä Idealouhoksen toiminta ottaa mukaan aika koko ryhmän, koska erilaisuudesta kumpuavat parhaat ideat. Yhdessä ideoimalla voimme saavuttaa myös sen, että alamme löytää “muiksi” mielessämme luokitelluista ihmisistä enemmän samankaltaisuutta kuin erilaisuutta ja tämä tekee aina hyvää ryhmän tulevalle dynamiikalle.
Assosiaatio- ja arviointivirheet Ideointivaiheessa
Assosiaatio-ja arviointivirheissä aivomme yhdistävät, tulkitsevat ja käsittelevät havaintoja yksipuolisesti uskomuksiin ja yksipuoliseen ajatteluun nojaten. Tähän luokkaan kuuluu harha, jossa päätämme, onko jokin perustelu vahva vai heikko sen perusteella, olemmeko samaa vai eri mieltä. Vahvistusvinouman mukaisesti haemme ja hyödynnämme tietoa, joka tukee meidän aikaisempia ajatusmalleja asiasta. Saatavillaoloharhassa meillä on taipumus hyödyntää päätöksenteossa dataa, joka on helposti saatavilla. Ankkurointiharhassa meillä on taipumus luottaa ensimmäisenä kuultuun tai saatuun datan palaan. Heittoputkivaikutuksessa on kyse uskomuksesta, että jollakulla ennen menestyksekkäästi ideoineella on suurempi mahdollisuus menestyä ideoinnissa jatkossakin. Assosiaatio-ja arviointivirheitä voidaan heikentää ajattelutahdin rauhoittamisella. Idealouhinnan prosessiin kuuluu vaihe, jossa havaintoja supistetaan ja laajennetaan, etsitään näkökulmia ja uusia ajatuksia ns.automaattiajatusten ja -havaintojen takaa.
Kokemukselliset virheet johtuvat usein siitä, että uskomme havaintojemme kuvaavan todellisuutta, vaikkei asia tosielämässä usein näin ole. Kokemuksellisiin virheisiin kuuluu useita ja monet näistä vaikuttavat ideoinnin kontekstissä. Esimerkiksi egokeskeinen harha saa meidät kuvitttelemaan että muut ymmärtävät saman, mitä me ymmärrämme. Väärän konsensuksen harha saa meidät kuvittelemaan, että muut ovat samaa mieltä kanssamme.
Tämän vuoksi workshoppiin tuotavat havainnot ja data käydään yksitellen ja asiasta mahdollisimman paljon kysellen, jotta ryhmälle muodostuisi mahdollisimman yhtenäinen kuva käsiteltävästä asiasta. Tämä ei poista täysin egokeskeistä harhaa, mutta hälventää väärinymmärryksen mahdollisuutta.
Toimintaperusteiset vääristymät vaikeuttavat muutoksen implementointia
Ideoiden implementoinnissa, ideataonnassa, toimintaperusteiset vääristymät näkyvät erityisesti ylioptimistisuudessa suunniteltujen toimenpiteiden lopputulemien suhteen. Siksi on tärkeää tutkia ideaa tarkemmin ennen päätöstä sen jalkauttamisesta. Ihminen yliarvioi myönteisten tapahtumien todennäköisyyden ja aliarvioi kielteisten tapahtumien todennäköisyyden.
Idean implementoinnissa tämä voi näkyä useampana ylipositiivisena toimintamallina, eli
-nähdään muutoksen koko todellisuutta pienempänä ja helpompana
-nähdään valitut implementointitehtävät normaalia vähempitöisinä
-yliarvioidaan jalkautusvaiheeseen liittyvien koulusten siirtovaikutus todellisuutta tehokkaammaksi.
Jo näiden kolmen asian suitsiminen on implementoinnin alkuvaiheessa erityisen tärkeää. Hyviä työkaluja näiden havainnointivirheiden vähentämiseen on pyöräyttää implementointisuunnitelmat aikatauluineen sellaisen ihmisen kautta, joka ei ole itse mukana jalkautuksessa, mutta joka tietää implementointimallin. Toinen tapa on olla muutoksen aikana haastatella muutokseen osallistuvia ihmisiä ja esim. koulutusten jälkeen havainnoida toiminnan muuttumista arjessa.
Havaintovirheet ja ihmisyys
Havaintovirheitä on sekä positiivisia että negatiivisia. Havaintoharhat auttavat meitä tekemään nopeita ja tehokkaita johtopäätöksiä sekä päätöksiä pienimmällä mahdollisella kognitiivisella kuormituksella. Passeli ominaisuus tässä koko ajan muuttuvassa ja monimutkaistuvassa työelämässä, eikö totta? Tähdellisintä on tunnistaa ja tunnustaa sekä positiivisten että negatiivisten havaintoharhojen olemassaolo. Ihminen on kompleksisen monimutkainen otus ja omaa tilannetajuaan voi kehittää.
Havaintovirheiden minimoimiseksi on hyvä
- Hyväksyä biologiamme eli se, että olemme havaintoharhaisia emmekä ymmärrä sitä aina itse.
- Nimetä ja tunnistaa omia havaintoharhojamme oppiaksemme omasta toiminnastamme
- Opetella systeemisiä tapoja, joilla vähentää ja saada kiinni omia havaintoharhoja.
Jos palaamme työpaikan kahvipöydän ääreen ja jokaisen työpaikkamme totuudentorvi Pertti on tullut tietoiseksi omista havaintoharhoistaan, voisi suhtautuminen ollakin toisenlaista: ”Mhh, tuota ehdottamaasti tapaa koitettiin joskus.. Huomaan olevani vähän negatiivinen ehdotuksesi suhteen. Miköhän siitä silloin mätti? Voisiko se toimiakin tuunattuna versiona tänä päivänä? “ Lopputulos voisi olla ratkaisevan erilainen.
Lopuksi
Blogitekstien kirjoittaminen on ehdottomasti yksi parhaita henkilökohtaisia tapojani tulla tutuiksi omien havaintoharhojeni kanssa. Miten toimin, kun löydän lähdeteoksia, jotka eivät heti istukaan omaan ajatusmaailmaani? Miten suhtaudun, kun huomaan itsessäni sokeita pisteitä? Toivon sinun saaneen blogistamme uutta ajattelemisen aihetta siihen, millaisia vaikeuksia ideakulttuurin liittyy ja toisaalta työkaluja siihen, miten voit ottaa omia havaintovirheitäsi tekemisessäsi huomioon.
Tarja
Blogin lähteet:
Helena Åhman, Harri Gustafsberg: Tilannetaju, päätä paremmin
Trafin koulutusaineisto: https://www.traficom.fi/sites/default/files/media/file/TTA%20koulutusaineisto%202019.pdf (luettu 14.9.2021)